Mauritius 2007

...jouluksi 2007 suuntasimme matkamme Mauritiukselle Frankfurtin kautta. Asuimme saaren pohjoisosassa Troux aus Biscesin kylässä, josta oli erinomaiset kulkuyhteydet ympäri saarta niin bussilla kuin taksillakin. Löysimme kylästämme mukavan taksikuskin, jonka vuokrasimme useammaksi päiväksi 20-50€:n hinnalla / päivä. Kuskilta saimme kyydin lisäksi erinomaisia vinkkejä niin nähtävyyksistä kuin ruokapaikoistakin.

Turismi näkyi Mauritiuksella voimakkaammin kuin Seychellien saarilla, paikoittain likaisuus pisti jopa silmään. Black River Gorge -luonnonpuistossa oli paikotellen valitettavan roskaisia alueita. Kyseisessä luonnonpuistossa oli kuitenkin erinomaiset vaellusmahdollisuudet vuorien, metsien ja vesiputousten lomassa. Vaeltelimmekin pari päivää merkittyjä reittejä pitkin. Luonnonpuiston alueella eli villejä apinoita, jotka kävivät usein turistien eväillä.

Mauritiuksella nähtävää ja koettavaa riittää. Vierailunarvoisia kohteita mielestäni ovat ainakin Grand Bassinin hindujärvi, Casela Nature Park sekä Florealin tai Curepipen ostoskylät. Mauritiuksella tuotetaan brändituotteita Euroopan markkinoille ja pieni osa tuotteista myydään jo Mauritiuksella. Florealissa ja Curepipessä on erityisesti tehtaanmyymälöitä ja pienemmät putiikit löytyvät pääkaupungista Port Louisista. Mauritiukselta matkaani tarttui ihanainen Marc Jacobsin käsilaukku! Kuvassa Port Louisin bussiaseman seutua.


Hindujärvi rituaaleineen oli melkoinen kokemus, itselläni kun ei ollut aiempaa kokemusta hindulaisuudesta. Kuvissa naiset uhraavat hedelmiä, jotka lähimetsässä asustava apinayhdyskunta kuulemma kävi hetkeä myöhemmin varastamassa.



Matkan mieleenpainuvin kokemus kuitenkin lienee vierailu Casela Nature Parkissa. Kyseessä oli eläinpuisto, jonka yhteydessä villieläimiä eli valtavissa luonnontarhauksissa. Ostimme Lion Interact -paketin, ja luulimme pääsevämme silittelemään "lemmikkileijonia" aidan takaa. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Neljä turistia, kaksi leijonahoitajaa ja kuusi villiä leijonaa. Ja samassa valtavassa aitauksessa.
Huh, huh... jospa olisin tiennyt mihin joudumme, olisi saattanut jäädä leijonareissu väliin. Eipä silti, olihan tuo ihan mieletön kokemus. Onneksi en nähnyt, että tuolla takanani tepastelee toinen naarasleijona. Tuo kädessäni oleva keppi olisi pitänyt tökätä leijonan suuhun, mikäli se olisi alkanut hankalaksi. Voinette arvata, kumpi olisi jäänyt kakkoseksi... Lienee tarpeetonta mainita, että aitauksessa tuli liikkua erittäin rauhallisesti ja vähin äänin. Tuo asettumiseni leijonan taakse olikin isompi projekti. Leijonan hoitaja antoi minulle tarkkoja ohjeita, kuinka kiersin leijonan taakse ja lopulta sopivan hetken tultua sain luvan kyykistyä leijonan taakse. Olipahan kokemus, kannattaa kokeilla!